Kesä – Paras aika treenata vai tauon paikka?

Toukokuun helteet iskeytyivät Suomeen varkain, ja mieli hiipii väkisinkin kohti kesää ja lomia. Säiden lämmetessä treenimotivaatio saattaa toisinaan sulaa nopeammin kuin jäät siiderissä. Miten kesällä tulisi suhtautua treenaamiseen? Pitääkö wodit unohtaa ja keskittyä nauttimaan rantakeleistä ja rusketusraidoista, vai jatkaa kurinalaista ohjelmointia läpi kesän?

Kesä kestää Suomessa kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Toisinaan nautimme helteistä kaksi viikkoa toukokuussa, seuraavana vuonna otetaan aurinkoa vielä syyskuun lopulla. Sitä on mahdoton ennustaa. Kesä on kuitenkin verrattaen pitkä aika olla urheilematta kokonaan. Jos pidät kokonaan taukoa säännöllisestä treenaamisesta ja voimaharjoittelusta, jalkojen lihakset alkavat surkastua jopa 1-2 viikossa, yläkropan 2-3 viikossa riippuen toki siitä, miten syöt ja liikut muuten. Näin ollen treeni kannattaa pitää rinnalla koko kesän ajan, kuitenkin niin että jättää itselleen mahdollisuuden poiketa esimerkiksi kurinalaisesta ohjelmoinnista, mikäli seksihelteet yllättävät. Jos tavoitteenasi on ensi vuoden Openeissa saada se muscle-up tai leuka, ei ehkä kannata unohtaa kaikkea treenaamista kolmeksi kuukaudeksi, tai paluu arkeen syksyllä voi olla tahmea.

Mieti, miten treenaat normaalissa arjessa. Jos treenejä kertyy viidestä kuuteen per viikko, voit hyvin keventää vaikkapa ulkomaan matkan ajan pariksi viikoksi kokonaiskuormitusta ja monipuolistaa treeniä. Jos seuraat boksin ohjelmointia tai muuta systemaattista progressiota, voit esimerkiksi yrittää tehdä voimatreenit vaikkapa open gymeissä tiivistetysti, ja täydentää sitä fiiliksen mukaan ulkoaerobisilla. Think outside the box! Lomalla ei ehkä tee mieli toteuttaa samoja rutiineja kuin arkena. Jos käyt arkisin työpäivän jälkeen klo 16.30 wodissa, riko rutiineja ja aloita päivä aamupäivän treenillä, takuuvarmaa on että saat loppupäiväksi hyvän fiiliksen nauttia lomasta. CrossFit-treeni on myös siitä kivaa, että ison osan treeneistä voit tehdä myös ulkona joko parilla välineellä tai täysin kehonpainoavusteisesti.

Itse olen toiminut niin, että jos olen seurannut tarkkaa ohjelmointia, olen laittanut sen paussille heinäkuun ajaksi jolloin muutenkin lomailen, ja ottanut itselleni ns.ohjelmointiloman. En kuitenkaan ole unohtanut CrossFittiä siksi ajaksi. Treeniä olen tehnyt saman määrän kuin arjessakin, itse asiassa aika paljon enemmänkin kun työt eivät ole olleet esteenä. Treenin suhteen olen pistänyt kunnon Tinder-vaihteen päälle ja tehnyt sekalaisia wodeja, juossut, pyöräillyt, uinut. Miltä milloinkin tuntuu pohtimatta sen enempää saanko varmasti tälle viikolle mahdutettua ylä- ja alakropan voimat, assarit, ja muut progressiot. Olen roudannut kahvakuulat ja soutulaitteen boksin edustalle ja nauttinut keleistä samalla kun hiki virtaa. Käynyt tekemässä pariwodeja ja muita hauskoja yhteishäppeningejä. Keksinyt kaverin kanssa jonkun hauska metconin, tai ottanut pyörän alle ja polkenut boksille kyykkäämään ja juomaan Noccoa aurinkotuolissa.

Yksi konkreettinen vinkkini on, että mikäli matkustat lomalla, ota ehdottomasti asiaksesi vierailla paikallisella boksilla. Tutustut todennäköisesti mahtaviin paikallisiin, ja pääset tutustumaan heidän treeniyhteisöön. Muista vieraanvaraisuus vieraillessasi; ole aina valmis maksamaan drop-in maksu niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Erityisesti suurten kaupunkien turistialueiden boksit saavat kymmenittäin yhteydenottoja päivittäin, heille drop-init ovat bisnestä. Ilmaiset tutustumiskäynnit on usein varattu paikallisille, jotka ovat liittymässä jäseniksi, ei lomailijoille. Se, että maksat kotiboksillesi kuukausimaksua ei oikeuta ilmaiseen vierailuun toisessa kaupungissa tai maassa, vaikka yhteisöllistä sakkia olemmekin.

Ulkomailla open gym -politiikka ei myöskään ole samanlainen kuin Suomessa; toiset suhtautuvat erittäin penseästi kyselyihin, että teet omaa System/TTP/ATP-ohjelmointiasi ja sinun pitäisi päästä tekemään juuri se sinun oma treenisi. Mene suosiolla kokeilemaan paikallista WODia, voi olla hauskaa nähdä miten treenit eroavat omasta boksista.

Meillä Härässä treenit jatkuvat läpi kesän, treeniaikataulu ei juurikaan muutu. Myös ohjelmointi rullaa kuten ennenkin ja treenejä tehdään paljon myös ulkona. Grilli on käytössä ja aurinkotuolit boksin edustalla aina kun säät sallivat. Ny naatitaan!

IMG_1103

-Alina

Kirjoittaja on yksi CrossFit Härän omistajista, ikuinen kesän lapsi ja wannabe madventurer.

TOP5 syyt miksi en voi osallistua Openiin… ja se yksi syy miksi osallistun

  1. Viisi viikkoa on liian pitkä aika sitoutua. Treenejä jää ainakin yksi välistä.  Aika monella osallistujalla jää joku treeni väliin; helmi-maaliskuussa flunssakausi on pahimmillaan ja saat imeskellä sinkkitabletteja ja kylpeä auringonhattu-uutteessa jos meinasit totaalisesti välttyä vaanivalta pöpöepidemialta. Mikäli et treenaa Regionals-tasolla, ei yksi tai kaksikaan väliinjäänyttä treeniä keikauta venettä ja tee kokemuksesta huonompaa. Voit ajatella sen myös näin – mikäs kivempaa kuin säästää yksi Open-herkku odottamaan vaikkapa alkukesän helteitä. Itse sairastin viime vuonna elämäni pahimman flunssan heti Open-kauden alkuun enkä tähän päivään mennessä ole päässyt nauttimaan 17.1:stä.
  2. Se maksaa 20 dollaria. Se on liikaa. – Niin, samalla rahalla saat ainakin kuusi BCAA-juomaa tai neljä keskikaljaa Kalliossa. Pari kymppiä on verrattaen pieni hinta a) lajin tukemisesta, b) yhteisöllisestä kokemuksesta, jossa pääset viralliseen oman boksisi Affiliate-tiimiin ja pääset vertailemaan tuloksiasi paitsi Katrin Tanja Davidsdottirin kanssa, myös kaikkien muiden osallistujien kesken niin Suomessa kuin muualla maailmalla ja c) niistä “bragging rightseista” joilla voit elvistellä kavereillesi osallistuneesi CrossFitin maailmanmestaruuskisojen karsintaan.
  3. Jännitän liikaa. En tykkää kilpailusta. – Jännittäminen on paskaa, mutta siihenkin on hyvä oppia, ja sitä on hyvä oppia käsittelemään. Openeissa kisaat ennen kaikkea itseäsi ja omia mielesi demoneja vastaan. Kroppaa ja mieltä on hyvä treenata myös tilanteissa, jossa panokset ovat aavistuksen isommat ja saatat olla jännittynyt. Miten rauhoitan itseni ennen treeniä? Kuinka tasaan sykettä treenissä? Hyviä oppimisoivalluksia, joista saat rakennusaineita taas jatkokehitykseesi. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, jos mokaat, etkä olekaan “niin hyvä kuin ajattelit”, so what? Pettymyksien käsittely on yhtä lailla opettavaista omalle nupille. Sitä paitsi, haluatko oikeasti jättää väliin sen yhden treenin, jossa kerrankin ei tarvitse itse laskea toistoja?
  4. En osaa muscle-uppia/tuplia/burpeita. – Joka treenin voit tehdä skaalattuna, niin että teet juuri sinulle sopivimman skaalauksen ja saat hyvän ja toimivan treenin itsellesi. Tilastot kertovat, että vuosittain lukuisat ihmiset saavat ensimmäiset muscle-uppinsa openeissa. Ei kannata jättää koittamatta!
  5. En ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa, jos treenaan tarpeeksi tämän vuoden ja osallistun sitten ensi vuonna. – Nyt et ole menossa tekemään Olympia-suoritusta, vaan olet tekemässä treenejä, joista saat itsellesi kehityksen mittareita ja benchmarkeja tulevaisuutta varten. Useat Open-lajit uusitaan vuoden aikana ja myöhemminkin, ja mikä olisikaan parempi fiilis, kuin peitota oma aika parin kuukauden takaa.

Ihanaa. Kohta on edessä se aika vuodesta, kun perjantai-aamuisin saa herätä avaamaan kännykän tärisevin kätösin ja jännittämään, minkä perkeleen lajin Castro on kiusaksemme tällä kertaa luonut. Tuleeko niitä dumppeleita vai mennäänkö tänä vuonna kahvakuulilla? Mitenhän lajia kannattaa lähteä tekemään, teenkö höntsäilynä ensin vai heti suoraan all out? Lämmittelenkö rauhallisesti vai vedänkö keuhkot auki? Laitanko nostokengät vai pitäisikö mennä Nanoilla? Saakohan leuat putkeen vai pitääkö ne pilkkoa? Menisipä tuplat nyt edes tämän yhden kerran!

Jännitys kilpistyy lauantaiaamuun, kun kaurapuuroa ei meinaa saada aamupalalla alas ja tekisi mieli jo juosta boksille ja saada se hiton treeni pois alta. Saavut boksille, ihmisiä pörrää joka puolella. Milloin mun heat alkaa? Pakko käydä pissalla heti.

Urheilijat valmiina? Tuomarit valmiina?

Kello piipittää… Kämmenet hikoa… Missä mankkuämpäri…. Jaloissa tuntuu heikotus… Nopea vilkaisu treenikaveriin… Silmänisku… Jes, kohta se on menoa…

3…2…1….

Se fiilis.

-Alina

Lue aikaisempi postaus siitä, mistä Openeissa on kyse.

Kirjoittaja on yksi CrossFit Härän omistajista, osallistuu kolmatta kertaa Openeihiin ja toivoo lajeihin takaperinburpeita sekä jerkin ykkösmaksimia. Härässä lauantait muuttuvat “Super Saturdayksi”, kun koko päivä on pyhitetty Open-treenille. Mukaan mahtuvat niin tosissaan jännittävät kuin leikkimielisesti skaalaavatkin.

2DE_2722

Ilmeesi kun tuomari huutaa sulle, ettei noista polvisuojista ole maastavedoissa mitään hyötyä.

Itseinhoisen jumppakanan matka itseään arvostavaksi urheilijaksi

Olen aina ollut ns. perusmuija. Aina hieman tyytymätön kroppaani ja pyrkinyt korjaamaan tilannetta pikadieeteillä. Ne ovat vaihdelleet ”jätän sokerin viikoksi”-ideoista ”oispa rahkaa”-tyylin maaniseen karppaukseen, jossa leipä oli arkkiviholliseni ja pastaa pidin saatanan keksintönä. Ruokavalioni koostui salaatista niin lounaalla kuin illallisellakin. Jumppasin apinan raivolla 5-6 kertaa viikossa, koska ”oli pakko” ja toivoin pysyväni laihana. Karkkipussi viikonloppuna tai pitkäksi venyneet siiderinousut aiheuttivat jäätävän morkkiksen, ja maanantaisin poljin spinning-pyörää kovempaa kuin Lance Armstrong doping-höyryissä. Motivaatio liikuntaan tuli lähes puhtaasti siis siitä, että halusin näyttää tietynlaiselta.

Aloitin CrossFitin äitiyslomalla. Kun aloitin lajin, oli mediassa paljon puhetta kovan intensiteetin treeneistä. Puhuttiin HIIT-treeneistä ja boot campeista, 20 minuutin rykäys polttaisi enemmän kaloreita kuin 1,5 h lenkki. Tähän junaan oli hypättävä! Käsi ylös muuten kaikki te, jotka olette rakastuneet CrossFittiin juuri sen intensiteetin vuoksi, ja ajatelleet, että tässäpä oiva laji laihdutukseen? Jep, sama täällä. Eikä siinäkään mitään vikaa ole, jos haluaa laihtua. CrossFit voi olla siihenkin juuri oikea lajivalinta. Vähänpä tiesin kuitenkaan silloin, että oma suhtautumiseni kalorinkulutukseen ja ruokailuun oli menossa mullistavalla tavalla uusiksi.

Jokainen mutsi tietää, kuinka vauvavuotena aikataulut univeloissa hämärtyvät, ja itselläni sen myötä kärsi myös ruokarutiinit. Työelämässä olin syönyt sentään poikkeuksetta sen köykäisen salaatin, nyt kotona ollessani en jaksanutkaan usein kokata erillistä lounasta yksin itselleni vaan vedin leipälinjaa. Oltermannia ja oivariinia kului pari kiloa viikossa. Arkisin odottelin, että mies pääsee töistä, ojensin vauvan hänelle ja juoksin treeneihin. CrossFitistä tulikin melkoinen henkireikä vauvavuoteen. Sain tunnin omaa aikaa ja samalla ylläpidin kuntoa. Imetystissit ja burpeet eivät aina olleet voittava kombo, mutta liikkeitä oli onneksi helppo skaalata oman kunnon mukaan. Välillä vähän ihmetytti, että treeneissä ei oikein saanut itsestä irti mitään ja energiatasot olivat nollassa, mutta ajattelin että tällä jos jollain pääsen raskauskiloista eroon. Vähän yli puolen vuoden harrastamisen jälkeen aloin herätä siihen totuuteen, etten saanut juurikaan lisättyä romua tankoon, vaan vedin edelleen rinnalle 30kg:lla siinä, missä samalla alkeiskurssilla ollut kaveri veti tuplasti isommilla.

Ravintoasioista puhutaan CrossFitin yhteydessä paljon. CrossFit yhdistetään varsinkin isossa maailmassa usein paleoruokavalioon. Paleossa on kyse siitä, että syöt luolamiehen tavoin; jätetään prosessoidut tuotteet vähemmälle ja keskitytään lihaan, kasviksiin, pähkinöihin ja siemeniin. Minulla nousee karvat pystyyn kaikesta aivopesusta, ja olen aktiivisesti pyrkinyt välttämään puhumasta CrossFitin yhteydessä jostakin tietystä ruokavaliosta. Sen sijaan painotan nykyään, kuinka tärkeää on yksinkertaisesti SYÖDÄ ja syödä pääosin hyvin. Jos harrastat CrossFittiä, kulutat aika paljon ja tällöin täytyy huolehtia riittävästä ravinnonsaannista. CrossFit ja bikinifitness-dieetti eivät välttämättä toimi, jos aikeena on nostaa kyykyn ykkösmaksimia tai vetää Fran alle neljän minuutin. Jos taas tavoitteena on näyttää hoikalta ja pitää rasvat minimissä, täytyy ehkä hyväksyä, etteivät voimatasot nouse.

Yhtä oikeaa tapaa syödä tuskin on, tärkeintä on syödä itselle sopivalla tavalla. Gluteenia, maitoa, sokeria tai hiilareita voi jokainen vältellä itselleen sopivaksi toteamallaan tavalla. Tähän rinnalle kannattaa kuitenkin ottaa pohdintaan ne omat tavoitteet- haluanko nostaa voimatasojani, kasvattaa lihaksiani, pitää rasvaprosentin alhaisena vai juosta maratonin? Haluanko näyttää mahdollisimman laihalta vai haluanko olla vahva, ketterä ja nopea? Vai peräti molempia?

Jossain vaiheessa harrastuksestani tuli tavoitteellisempaa ja sen myötä ravintoasiat tulivat ensimmäisen kerran tarkastelun kohteeksi. Valmentajani kanssa kävimme läpi ruokailuni ja viesti oli selvä – jos halusin kehittyä ja saada lisää voimaa sekä nostaa enemmän kuin sen 30kg, oli ruuan määrän yksinkertaisesti lisäännyttävä. Erityisesti proteiinin määrä oli saatava nousujohteiseksi, ja hyvien hiilihydraattien saannista ennen treeniä tuli huolehtia tarkemmin. Pasta ja peruna eivät olleetkaan saatanan houkuttimia, eikä satunnaisesta leffakarkkipussista tarvinnut kokea henkistä krapulaa.

Tänä päivänä olen harrastanut CrossFittiä melkein neljä vuotta. Tavoitteena minulla on kehittyä tasaisesti voiman, koneen ja tekniikan kannalta. 4-vuotias poika ja vaativa päivätyö kuitenkin verottavat arkea ja ajankäyttöä sen verran, etten pysty treenaamaan ihan niin paljon kuin aidosti haluaisin. Tähän elämäntilanteeseen on siis turha haaveilla Games-urheilijan tasosta. Nautin elämästä, treenistä ja ruuasta parhaani mukaan. Painan enemmän kuin miesmuistiin mutta ylpeilen leveillä olkapäilläni, 50kg snatch-enkallani ja sillä, että kykenen nykyään kiipeämään köyttä tai vetämään leukoja. Arvostan vartaloani myös enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen hirvittävän ylpeä siitä, mihin kroppani pystyy. En mahdu vanhoihin vaatteisiini ja Zaran tai COSin vaatteet näyttävät päälläni hirveiltä, mutta yritän olla murehtimatta siitä. Olen mieluummin vahva kuin katalogimallin näköinen. Myös tavoitteeni treenin suhteen ovat muuttuneet; tahdon jatkuvasti olla voimakkaampi, nopeampi, taitavampi. En laihempi, kiinteämpi tai terhakkaampi. Hyvä itsetunto on tullut oheistuotteena lajin myötä, kannan kroppani itsevarmemmin ja sen varmasti myös näkee. Kun elämäntavat ovat muuten suht terveelliset, en jaksa stressata lillukanvarsista.

Ja mitä kuuluu sille jumppakanalle, joka aikoinaan toivoi laihtuvansa CrossFitin myötä? Raskauskilot muuttuivat lihaksiksi ja painon lisäksi sain itselleni monta uutta ystävää. Treenit erosivat aiemmin ahkeraan käymistäni ryhmäliikuntatunneista juuri yhteisöllisyytensä takia. Siinä missä ennen raahasin itseäni niska-perseotteella jumppiin tai salille yksikseni puurtamaan, tuli WODista eli päivän treenistä myös päivän paras tunti – näin kavereita siinä samalla kun huusimme, tsemppasimme, nauroimme ja hikoilimme yhdessä. Itsensä ylittäminen hyvässä seurassa motivoi liikkumaan kummasti enemmän kuin unelma laihoista raajoista.

-Alina

Kirjoittaja on yksi CrossFit Härän omistajista, tavallinen treenimamma, joka haluaisi laillistaa legginsit virallisena businessvaatteena.

Vasemmalla jumppakanalla on mukava päivetys ja ns. pulkkanarut. Oikealla jumppakanalla on ryppyisempi otsa, enemmän itseironiaa ja lähes massiiviset olkapäät.